kevät

Kevät.
Pihat sotkussa,
unelmat piilossa.

Kevät.
Auringonpaiste paljastaa
talven jäljet rumimmat.

Kevät.
linnunlaulu puissa
liian lujaa soi korvissa.

Kevät.
Alakuloa ilmassa,
surullisuutta tuulessa.

Puutarhassa

Talo oli suuri ja autio,

seisoi huoneet hylättyinä.

Tuoksui pihassa kamomillasaunio,

köynnösruusu kiipeili pitkin seiniä.

Aidan yli kurkoittaessa

näkyi villiintynyt puutarha,

juuri sellainen josta toivoo

löytävänsä oikean seikkailun.

Löysin kolosen,

ihan oikeankokoisen.

Se varmastikin oli siinä

vuosikaudet odottanut juuri minua.

Saavuin puutarhaan salaiseen,

olin lumoutunut!

Voi sitä kukkien määrää ja

laulua lintusten!

Perhosia oli ilma sakeanaan.

Niitä laskeutui

ojennetuille käsivarsilleni

lempeästi. Ja nekin lauloivat!

Päivä oli kuuma.

Vieressä virtasi puro janoisen juoda.

Joka kulaus muutti jotain minussa

ja minua alkoi huimata.

Pieninä palasina enää oli

entinen kurja elämäni.

Muistini hämärtyi koko ajan

nyt oli vain tämä hetki ja puutarha.

Niin jäin tehtävääni hoitamaan:

pitämään kunnossa puutarhaa.

Perhosten kanssa leikin

ja mennyt saa menneeksi jäädäkin.

Päiväunet

Päiväunilla
on se hyvä puoli,
että ne katkaisevat
epätoivoisen
tyhjyydentunteen
jota vuorokauteen mahtuu
useita tunteja.
Hyvällä onnella
unissa voi myös
tapahtua
onnellisia asioita.
Se on tärkeää
silloin kun elämä muuten
on vain sarja
epäonnistumisia
ja mielekkyyttä
tälle kaikelle
on kovin vaikea löytää.

Haavat aukeaa

Uudestaan ja uudestaan

revin auki tuhat haavaa arpista

ja kun oikein ahdistaa

vielä toiset tuhat aukeaa.

Niin pienestä se kaikki alkaa,

nyt huudan,raivoan, olen hiljaa.

Tämä kipu minut hulluksi saa,

ei mikään voi siihen auttaa.

Kipu mielen mustaksi maalaa,

kun ei virheitään voi unohtaa

eikä ole mitä odottaa,

on huominenkin vain tuskaa samaa.

Hetkeksi pillerillä kipu lannistetaan,

mielen ovi kiinni laitetaan.

Haavat jäävät unholaan,

kunnes ne - pian- taas avataan.

-Tintsu-

Naavapartain

naamiaiset