Kevään voima

Läpi vaikka harmaan lehden.

Ateneumissa

Kävin eilen äitini kanssa taidemuseo Ateneumissa katsastamassa Caj Bremerin valokuvanäyttelyn. Olin erinomaisen tyytyväinen tähän käyntiin. Kuvat käsittelivät elämän kirjoa aina valtiopäämiehistä misseihin ja tavallisiin työn raskaan raatajiin ja arjen sankareihin. Niistä välittyi aito, usein humoristinenkin tunnelma maailman menosta.

Tänään on pääni pyörällä vieläkin. Junamatka, ihmisten hälinä ja vieraat tuoksut, puhumattakaan näyttelyn aiheuttamasta tunnemyllerryksestä tekevät minut väsyneeksi. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että sain lähdettyä ihmisten ilmoille. Seura oli mitä mainiointa ja näyttely elämys myös näin harrastelijavalokuvaajan silmin.

lämmin päivä

Tänään oli lämmin päivä,
vesiputouksina pisaroi vesi ränneistä.
Jostain tuli savun hajua, kevään nuotiot paloivat kitkerästi.
Jää oli vetäytynyt rantaviivalta,
muuttolintujen kaulat näkyivät selvästi.
Koski pauhasi ruskeana ja kuohuvana
kuin sillä olisi ollut kiire suurempiin astioihin.
Talven jäljiltä löysin ensimmäisen orvokintaimen
ja elämä tuntui niin kovin hyvältä.

alakuloa ja surullisuutta

Huhtikuu,tuo pahin kuukausi kaikesta. Täynnä alakuloa ja surullisuutta. Enkä edes tiedä mistä se johtuu, näin vain on ollut vuosikausia, Nyt en sentään ole itsetuhoinen, parannus sekin.

Kevätaurinko paistaa likaisten lasien läpi sieluun asti, paljastaa kaiken sen inhottavuuden mitä sieltä löytyy. Mielikuvituksen tuotetta totta kai- mutta niin todentuntuista. Pelkään lähtä ulos, koska ajattelen, että ihmiset näkevät suoraan lävitseni. Istun tuntitolkulla katselemassam ikkunasta ulos ja tietenkin- ahdistaa. Päiväunet vähän rikkovat rutiineja.

Miehen kanssa käydään pitkillä ajoretkillä, se helpottaa hetkeksi. Niin ja pääseehän sitä vähän talosta ulos!Valokuvailen aika paljo näillä retkillämme, vaikka aika surkea olen siinäkin. Kai kokemus opettaa...Pihatöihin tekisi mieli, se aina kohentaa mielialaa, mutta maa on vielä liian jäässä. Onhan sentään leikkokukkia,vaikka ei se ole sama kuin puutarhan hoito. Typerä huhtikuu!

äidin luona

Olimme viikonloppuna äidin luona vieraisilla. Teki hyvää päästä näistä minimaalisen pienistä ympyröistä vähän muualle. Keskustelut äidin kanssa ovat rakentavia ja ah niin kasvattavia! Äiti hääräsi keittiössä ja tarjoili sitten maukasta ruokaa. Minä sain vain olla, ihanaa.