Tänään minulta onnistui suunnitelmien mukaisesti lähteä ulos tuulettumaaan ja oppimaan uusia asioita. Ihana ystäväni oli järjestänyt minulle mahdollisuuden opetella hopeaketjujen teon alkeita. Vaikeaa oli ja virheitä tuli, mutta niinkuin elämässä yleensäkin, otetaan niistä opiksi ja tulos on seuraavalla kerralla parempi. Ainakin toivon niin. Kuvassa minulla on käsissäni elämäni ensimmäinen hopealangasta veivattu pötkylä, josta sitten sahasin (pieleen menneitä) renkaita. Luulen, että Levozin-lääkitys haittaa silmän ja käden yhteistyötä. Mukavaa puuhastelua kaikenkaikkiaan, hieman ounastelen, että saatan jäädä koukkuun.
