Lahtipäivä

                                                                                                  

Vietimme tässä taannoin erittäin onnistuneen Lahti-päivän. Mukana olivat myös nuorempi tytär sekä poikaystävä. Alkutöiksemme sujahdimme hissillä korkeimpaan kolmesta hyppyrimäestä. Ja kyllä näkymät olivat huikeat!

                                                                                     

Hiihtohissillä ajoimme alas hyppyrimäkien juurelle. Kekseliäästi "monttu" oli näin kesäaikaan maauimalakäytössä.

                                                                                                   pakkasnaamari hiihtäjille

Kävimme myös hiihtomuseossa. Siellä oli jos jonkinlaista hiihtoon suoranaisesti tai välillisesti kuuluvaa esineistöä. simulaattorissa pystyi myös kokeilemaan omaa taitoa mäkihypyssä, ja- ajoituksestahan kaikki on kiinni...

Lopuksi löysimme erittäin miellyttävän ruokaravintolan. Mahat täynnä olikin mukava suunnistaa jo kotia kohti.

Tänä päivänä jäin aivan omilleni, kun siippa lähti mökkireissulle. Hiukan arveluttaa tämä kasvava ahdistuksen määrä, mutta kaipa tästä selvitään. Jääkaappi on täynnä ja tytär vain puhelinsoiton päässä, joten mikäs hätä omassa kotona ollessa. Tai niinhän sitä luulisi...

Toive

                                                                         

Joskus kun voisi vaan

tuulen vietäväksi sukeltaa.

Ilman hiuksia hulmuttaa antais

ja se kehoa niin kevyenä kantais.

Murhe ja itku jäisivät pois,

ei tuulella niille sijaa ois.

Tähdet vilkuttelisivat taivaalla,

on kaikki kovin pientä alhaalla.

Lentäisin vaikkei tietoakaan siivistä.

Kuin uus on maailma lintuperspektiivistä.

Unohdetut 3

Voi ihmettä

Minä olen aivan onneton uimari. Ensinnäkin vesi on mielestäni aina ihan liian kylmää ja niinpä kastautumiseen voi kulua helposti viitisentoistakin minuuttia. Asiaankuuluvine kiljahduksineen ja muineen tietenkin. Jos ja kun saan itseni kasteltua seuraa ohjelmassa hätäistä räpiköintiä ja ehkä hiukan arvokkaammin ja nautinnollisempaa vedessä lillumista. Minä kun en osaa uida. Näitä kastautumisia tapahtuu noin kerran viidessä vuodessa, joten joka kerta on pienoinen ihme. Tänä kesänä ollaan jo reippaasti yli keskiarvon, on meinaan tullut käytyä järvessä jo kolme kertaa!

Toinen ihme tapahtui, kun pikku kaktukseni kukkivat. Koskaan ennen ei minulle näin ole tapahtunut ja nyt olivat kaikki kolme kaktusta kukassa, ensin yksi ja vähän ajan kuluttua myös muut kaksi. Ehkä olosuhteet nyt vain olivat hyvät: ikkunallinen kuuma tuulikaappi. Tulin tästä kovin iloiseksi.

Olen taas oppinut, varovaisin askelin, keräämään näitä arjen pieniä iloja elämän voimavaraksi.