Minä olen aivan onneton uimari. Ensinnäkin vesi on mielestäni aina ihan liian kylmää ja niinpä kastautumiseen voi kulua helposti viitisentoistakin minuuttia. Asiaankuuluvine kiljahduksineen ja muineen tietenkin. Jos ja kun saan itseni kasteltua seuraa ohjelmassa hätäistä räpiköintiä ja ehkä hiukan arvokkaammin ja nautinnollisempaa vedessä lillumista. Minä kun en osaa uida. Näitä kastautumisia tapahtuu noin kerran viidessä vuodessa, joten joka kerta on pienoinen ihme. Tänä kesänä ollaan jo reippaasti yli keskiarvon, on meinaan tullut käytyä järvessä jo kolme kertaa!
Toinen ihme tapahtui, kun pikku kaktukseni kukkivat. Koskaan ennen ei minulle näin ole tapahtunut ja nyt olivat kaikki kolme kaktusta kukassa, ensin yksi ja vähän ajan kuluttua myös muut kaksi. Ehkä olosuhteet nyt vain olivat hyvät: ikkunallinen kuuma tuulikaappi. Tulin tästä kovin iloiseksi.
Olen taas oppinut, varovaisin askelin, keräämään näitä arjen pieniä iloja elämän voimavaraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti