kukaties taas ensi vuonna, suuremmalla joukolla...!
kastelulampi metsän siimekseesä
Ihanaa oli kuunnella rauhaa ympärillään. Satunnaisesti sitä rikkoivat vain linnut laulullaan ja
itikoiden ininä!
Katselin siinä hetken pellonlaitoja,toisaalta jyrkkiä metsämäkiä sekä kesäista kastelulampea. Vanhan torpan kivijalan kohdalla menneisyys sai minut valtaansa. Kuinka kuvittelinkaan olevani tuon köyhän torppariperheen vesa! Juuri nyt kuuntelin käen kukuntaa, ehkä samoin kuin he aikoja sitten. En osannut ihan varmaksi laskea, että oliko tämä nyt isoisän isoisän vai vielä yhden isoisän perintöä meille. Jokatapauksessa kaikki mennyt ja nykyinen sai minut tuntemaan yhteenkuuluvuutta piikkiöläisen mullan ja veden kanssa.
juhannuksen ensimmäiset itse (veljen vaimo) kasvatetut mansikat. muu maa mustikka.
valonkajoa juhannusillassa
1 kommentti:
Ihant tunnelmat olet tallentanut.
Kauniit kuvat ja hyvä kerronta.
Voi hyvin!
Lähetä kommentti