Joskus kun voisi vaan
tuulen vietäväksi sukeltaa.
Ilman hiuksia hulmuttaa antais
ja se kehoa niin kevyenä kantais.
Murhe ja itku jäisivät pois,
ei tuulella niille sijaa ois.
Tähdet vilkuttelisivat taivaalla,
on kaikki kovin pientä alhaalla.
Lentäisin vaikkei tietoakaan siivistä.
Kuin uus on maailma lintuperspektiivistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti