Huhtikuu, tuo vuoden kuukausista viheliäisin, on viimeinkin ohi! Tällä kertaa se tosin kului suhteettoman kivuttomasti, ahdistuskohtauksia ei ollut kuin muutama ja nekin lievempiä kuin aikaisempina vuosina. Edistystä on siis tapahtunut. Mutta kuka tietää ensi vuodesta... Ja masennus se ei vaan katoa minnekään
Mielialanvaihteluiden suhteen on ollut hyvin tasaista. Se on yhtäaikaa ihanaa ja pelottavaa. Enhän ole viimeiseen 20 vuoteen muuta toivonut kuin tasaista elämää ja nyt tasaisuus kuitenkin hämmentää, sillä minusta tuntuu etten enää tunne itseäni. Kuka ja mikä siis oikeastaan olen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti