Talo oli suuri ja autio,
seisoi huoneet hylättyinä.
Tuoksui pihassa kamomillasaunio,
köynnösruusu kiipeili pitkin seiniä.
Aidan yli kurkoittaessa
näkyi villiintynyt puutarha,
juuri sellainen josta toivoo
löytävänsä oikean seikkailun.
Löysin kolosen,
ihan oikeankokoisen.
Se varmastikin oli siinä
vuosikaudet odottanut juuri minua.
Saavuin puutarhaan salaiseen,
olin lumoutunut!
Voi sitä kukkien määrää ja
laulua lintusten!
Perhosia oli ilma sakeanaan.
Niitä laskeutui
ojennetuille käsivarsilleni
lempeästi. Ja nekin lauloivat!
Päivä oli kuuma.
Vieressä virtasi puro janoisen juoda.
Joka kulaus muutti jotain minussa
ja minua alkoi huimata.
Pieninä palasina enää oli
entinen kurja elämäni.
Muistini hämärtyi koko ajan
nyt oli vain tämä hetki ja puutarha.
Niin jäin tehtävääni hoitamaan:
pitämään kunnossa puutarhaa.
Perhosten kanssa leikin
ja mennyt saa menneeksi jäädäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti