Uudestaan ja uudestaan
revin auki tuhat haavaa arpista
ja kun oikein ahdistaa
vielä toiset tuhat aukeaa.
Niin pienestä se kaikki alkaa,
nyt huudan,raivoan, olen hiljaa.
Tämä kipu minut hulluksi saa,
ei mikään voi siihen auttaa.
Kipu mielen mustaksi maalaa,
kun ei virheitään voi unohtaa
eikä ole mitä odottaa,
on huominenkin vain tuskaa samaa.
Hetkeksi pillerillä kipu lannistetaan,
mielen ovi kiinni laitetaan.
Haavat jäävät unholaan,
kunnes ne - pian- taas avataan.
-Tintsu-
2 kommenttia:
Sun tuskasi sattuu, kunpa voisin siitä osan ottaa, taakkaasi helpottaa.
Tuo runo, kirjoitelma oli niin osuvaa ja riipaiseva.
Halituksia!
<3
Lähetä kommentti