Antaudu sellaisena kuin olet: kaljupää on tuulessa parempi kuin peruukki.

- Jakob Lorenz-

tiistai 16. helmikuuta 2010


Aina ajoittain mietin, jotta miten sattuu niin, että toisilla ihmisillä on suhteessa (pari- tai joku muu) aina suvantovaihe ja meillä taas aina hurrikaani pään päällä Ja vaikka kuinkaa koittaa hirmumyrskyä laannuttaa, ei se onnistu, koska sen kaiketi aiheutti joku perhosefekti toisella puolen maapalloa, eikä siihen siis ole minkäänlaista parannus- saati liennytyskeinoa.


Tämä tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole niitä helpoimpia, joiden kanssa elää. Tämä on myös koko perheen ongelma, kuten myös myös koko ystäväpiirin ongelma. Saatan kilahtaa jostain ihan näennäisen pienestä asiasta, toisaalta kärsivällisyyteni voi kasvaa uskomattoman suuriin mittakaahoivin. Yhdessä hetkessä enkeli, seuraavassa piru ja vice versa. Asioita hankaloittanee eniten se, että a) olen aina oikeasssa ja b) olen muulloinkin oikeassa. Lisäksi kiukunpuuskille on olemassa (tietenkin) joku looginen selitys, joka useimmiten johtuu tapahtumainkulun toisesta osapuolesta, ei minusta. On lennellyt kaukosäätimiä, puhelimia yms kodin pientä elektroniikkaa, mutta myös lamppuja ja jopa keittiön pöytä! Mielialaani voin ja saan vaihdella kuin tuuliviiri (sanon minä, tosin yleensä ei ole vaihtoehtoa, vaan mieliala heittelehtii joka tapauksessa).


Ei se toinenkaan osapuoli voi silti käyttäytyä kuin porsaat kevätkarsinassa...

Ei kommentteja: