Antaudu sellaisena kuin olet: kaljupää on tuulessa parempi kuin peruukki.

- Jakob Lorenz-

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Kissanhoitoa ja intervallijakso sairaalassa



Vanhin kissamme oli jo muutaman päivän ajan käyttäytynyt omituisesti: kävely oli horjuvaa, hyppääminen ei onnistunut, katse oli harhaileva, turkki muuttui likaiseksi. Oli aika ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, joka kutsui kissan vastaanotolle. Siellä otettiin verikokeet, röntgen ja ultraäänikoe. Diagnoosina oli munuaisten vajaatoiminta. Hoitona erikoisruokavalio. Näin aluksi kissa sai myös antibioottikuurin. Nyt, 2 viikon kuluttua eläinlääkärillä käynnistä, ruoka maittaa ja turkki kiiltää. Hypyt eivät onnistu kunnolla vieläkään, saa nähdä onnistuvatko koskaan enää, kävely horjuu vielä jonkin verran. Pääasia on kuitenkin, että Ouzo-kissa elää ja voi olosuhteisiin nähden ihan hyvin.


Itse vietin viime viikon Kellokosken sairaalassa intervallihoidossa. Tämä oli minulle ensimmäinen laatuaan. Etukäteen pohdin mahtaako viikko olla liian tiukka minulle ja kuinkahan paljon lisää ahdistusta se minulle mahtaa aiheuttaa.


Paikkana oli pieni ns. kuntoutusosasto, joka tarjoaa vain intervallimuotoista hoitoa. Aluksi tehtiin viikolle "lukujärjestys", johon jokainen saa valita häntä kiinnostavia toimintoja. Lisäksi voi esim. käydä lenkillä. Minä valitsin mm. askartelua ja kuvataidetta. Lepoaikaakin jäi ihan riittävästi. Minä vietin vähän liikaakin aikaa omassa huoneessa, mutta jatkossa asiaan tulee muutos! Arvelimme hoitajan kanssa sopivan hoitojaksojen välin olevan noin kaksi kuukautta.


Olin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin kaikki sujui. Ahdistuskaan ei paisunut liian suureksi, Opamoxia ei kulunut yhtään sen enempää kuin kotonakaan. Vaikka en paljon muuta jaksanut, kävin sovituissa toiminnoissa, mistä olen iloinen.


Ei kommentteja: